Virtsankarkailu naisilla - yleinen, mutta vaiettu vaiva

 Virtsankarkailu eli inkontinenssi on monelle naiselle tuttu, mutta usein vaiettu ongelma. Arviolta joka kolmas nainen kärsii jossain elämänsä vaiheessa virtsankarkailusta, erityisesti synnytysten jälkeen tai vaihdevuosien myötä. Vaikka kyseessä on yleinen vaiva, moni kokee häpeää tai epätietoisuutta avun hakemisessa.

Ponnistusinkontinenssi 

• on yleisin virtsankarkailumuoto naisilla. Virtsaa karkaa fyysisen ponnistuksen yhteydessä, kuten yskiessä, nauraessa, hyppiessä tai painavia esineitä nostaessa. Sitä esiintyy usein synnytyksen jälkeen, kun lantionpohjan lihakset ovat heikentyneet raskauden myötä. 

Pakkoinkontinenssi (ylivirittynyt rakko) 

• virtsaaminen tarve tulee äkillisesti ja voimakkaasti, eikä vessaan ehdi aina ajoissa. Tähän liittyy usein rakon yliaktiivisuutta, ja syynä voivat olla hermoston häiriöt tai ärtynyt rakko.

Sekamuotoisessa inkontinenssi

• yhdistyy ponnistus- ja pakkoinkontinenssin piirteet. Nainen voi kokea sekä yllättävää virtsaamistarvetta että virtsankarkailua ponnistuksen yhteydessä.

Ylivuotoinkontinenssi 

• on harvinainen virtsankarkailun muoto, jossa virtsarakko ei tyhjene kunnolla, ja virtsaa tihkuu pikku hiljaa. Tämä on yleisempää miehillä mutta voi esiintyä myös naisilla erityisesti neurologisten sairauksien yhteydessä.

Hyvä uutinen on, että virtsankarkailuun on saatavilla apua. Lantionpohjalihasten harjoittaminen, fysioterapia, elämäntapamuutokset ja tarvittaessa lääkkeet tai leikkaushoidot voivat merkittävästi helpottaa oireita. Myös virtsankarkailusuojat tarjoavat arkeen turvaa. Tärkeää on kuitenkin hakea apua ja saada oikeanlaista hoitoa.

Virtsankarkailusta kannattaa puhua - apua saa, ja elämänlaatu voi parantua huomattavasti.

Miesten virtsaamisen jälkeinen tiputtelu- yleinen, mutta vaiettu vaiva

 Moni mies kokee virtsaamisen jälkeistä tiputtelua, eli tilannetta, jossa virtsaa valuu vielä hetken virtsaamiskerran jälkeen. Tämä vaiva on kiusallinen, mutta se on erittäin yleinen, erityisesti iän karttuessa. Tiputtelu ei aina liity varsinaiseen inkontinenssiin, vaan voi johtua esimerkiksi siitä, että virtsaputkeen jää pieni määrä virtsaa, joka valuu pois vasta liikkeen tai asennon muutoksen jälkeen.

Miksi tiputtelua tapahtuu?

• Yleisimmät syyt ovat:
• Virtsaputkeen jäänyt jäännösvirtsa
• Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvi
• Lantiopohjan lihasten heikentyminen
• Virtsarakon tyhjenemisen haasteet

Vaiva voi olla harmillinen erityisesti työpäivän aikana tai tilanteissa, joissa halutaan välttää kosteita tahroja alusvaatteissa tai housuissa.

Mitä asialle voi tehdä?

• Lantiopohjalihasten harjoittaminen voi auttaa parantamaan rakon hallintaa
• Kaksivaiheinen virtsaaminen eli virtsaamisen jälkeen hetken odottaminen ja uudelleen yrittäminen voi auttaa tyhjentämään virtsarakon kokonaan
• Imukykyiset miesten virtsankarkailusuojat, 

Tiputtelu ei ole syy häpeään - siihen on olemassa helppoja ja huomaamattomia ratkaisuja, jotka tekevät arjesta mukavampaa ja itsevarmempaa. 

Virtsankarkailu sekä neurologiset sairaudet

 

Virtsankarkailu on myös neurologisten sairauksien seuralainen. Aivohalvauspotilaista akuutissa vaiheessa 40-60% esiintyy virtsankarkailua. Heistä 12 kuukauden kuluttua 38% kärsii virtsankarkailun oireista ja loppuelämän ajan 24%. Dementiapotilaista kotona asuvilla miehistä 35% ja naisista 37% esiintyy virtsankarkailua ja pitkäaikaishoidossa virtsankarailua esiintyy 78%. MS-taudissa virtsankarkailua esiintyy 51% ja Parkinsonin tautia sairastavilla 33%. Eri tutkimuksissa annetaan erilaisia arvioita, mutta muistisairailla, MS-tautia ja Parkinssonin tautia sairastavilla virtsankarkailun oireet etenevät taudin mukana.

MS-tauti ja virtsankarkailu

Ms-taudissa virtsankarkailun aiheuttaa yleensä neurologisten hermoreittien rappeutuminen. Joskus nuorilla virtsankarkailu voi olla ensimmäinen MS-taudin oire. Oireet ilmenevät jatkuvana virtsaamisen tarpeen tunteena, pakkoinkontinenssina sekä kiireenä päästä virtsalle. Virtsatieinfektiot ovat yleisiä, koska rakko ei tyhjene kunnolla ja rakkoon jää jäännösvirtsaa. Ulosteinkontinenssia esiintyy myös MS-taudissa. Lisäksi MS-tautia sairastavilla inkontinenssiin vaikuttaa muut taudin oireet, jotka vaikeuttavat WC:hen menoa, kuten vaikeutunut liikkuminen, huono tasapaino ja spastisuus. Jäännösvirtsan aiheuttamia oireita voidaan vähentää kertakatetroinnilla.

Parkinsonin tauti ja virtsankarkailu

Parkinsonin taudissa virtsaamisoireita aiheuttaa autonomisen hermoston häiriöt. Virtsaamishäiriöt ovat yleensä yöllinen virtsaaminen tarve, yliaktiivinen rakko, epätäydellinen rakon tyhjeneminen, virtsaamispakko, tiheä virtsaisuus ja inkontinenssi. Oireita voidaan helpottaa suunnittelemalla WC-käynnit sopiviin aikoihin, silloin, kun lääkityksen vaikutus on parhaimmillaan. Tällöin liikkuminen onnistuu helpoiten.

Aivohalvaus ja virtsankarkailu

Virtsankarkailua esiintyy aivohalvauksen yhteydessä 40-60 % sairaalaan joutuneista. Jos aivohalvauksen alkuvaiheessa ilmenee virtsankarkailua, ennakoi se monesti huonoa toipumisennustetta.  Virtsankarkailu saattaa estää kuntoutukseen osallistumista, jos sairastunut kokee ahdistusta ja häpeää. Lisäksi virtsankarkailu vaikuttaa omaisiin ja suhteisiin ja virtsankarkailu voi olla yksi syy, miksi sairastunut ei voi palata kotiin sairastumisen jälkeen. Vaihtoehtoisilla hoitomuodoilla, kuten akupunktiolla, sähköakunpunktiolla ja kuivakuppauksella voi olla jonkin verran vaikutusta virtsankarkailun vähenemiseen. Myös TENS-hoito voi vähentää inkontinenssin oireita.

Dementia ja virtsankarkailu

Dementia lisää virtsankarkailun riskiä. Liikkuvat muistisairaat ovat yleensä pidätyskykyisiä, mutta muistisairauden edetessä myös virtsankarkailu lisääntyy. Tällöin kyseessä on tiedostamaton virtsankarkailu. Muistisairailla miehillä ja naisilla virtsankarkailua esiintyy yhtä paljon. Joissain muistisaurauksissa virtsankarkailu on ensimmäinen tyyppioire, esim. otsalohkomuistisairauksissa ja NPH-oireyhtymässä (normaalipaineinen hydrokefalia). NPH-oireyhtymässä oireet ovat yleensä tiheentynyt virtsaamisen tarve sekä pakkoinkontinenssi.

Virtsankarkailu synnytyksen jälkeen

 

Ponnistusinkontinenssista eli tahattomasta virtsankarkailusta fyysisen ponnistuksen yhteydessä kärsii 25 % naisista 3 kuukauden aikana synnytyksen jälkeen. Vaikka virtsankarkailu ei ole henkeä uhkaava tila, vaikuttaa sen kielteisesti naisen hygieniaan, sosiaaliseen elämään, uneen ja seksuaalisuuteen sekä lisää ahdistuneisuutta ja masennusta. Virtsankarkailuongelma on yleinen synnytyksen jälkeen, mutta sitä ei raportoida terveydenhuollossa riittävän usein ja siten sen hoito ei ole riittävää. Ainoastaan puolet virtsankarkailuongelmista kärsivistä keskustelee aiheesta terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa.

 Hannigan, B. Screening for Stress Urinary Incontinence at the 6-week Postpartum Visit artikkeli kuvailee projektia, jossa selvitettiin virtsankarkailun seulontaa ja sen yleisyyttä synnyttäneillä naisilla.  Seulonta tehtiin naisille, kun synnytyksestä on kulunut kuusi viikkoa. Projektin kohteena olevassa terveydenhoitoyksikössä ei ollut aiemmin selkeää menetelmää seuloa ponnistusvirtsankarkailun esiintymistä synnyttäneillä naisilla. Projektin tarkoituksena oli siis ottaa käyttöön ohjelma, jonka avulla virtsankarkailua seulotaan sekä ottaa mukaan jatkohoitosuunnitelma naisille, joilla virtsankarkailua esiintyi.

Ennen seulonnan aloittamista klinikalla kävi 10 viikon aikana 99 synnyttänyttä naista ja kenellekään naisista ei ollut tehty kyselyä virtsankarkailusta ja vain yksi heistä sai virtsankarkailu diagnoosin. 10 viikon aikana, jolloin seulonta tehtiin strukturoidun kyselyn avulla, klinikalla kävi 103 synnyttänyttä, 77 heistä tehtiin seulonta ja 22 heistä esiintyi ponnistusinkontinenssia.

Projektin seurauksena todettiin, että seulonnan avulla voidaan diagnosoida synnyttäneiden naisten ponnistusinkontinenssi ja terveydenhuollon henkilöiden on helpompi löytää siitä kärsivät naiset. Seulonnan avulla voidaan löytää ne henkilöt, jotka ovat aiemmin kärsineet vaivasta hiljaa.

Suomessakin olisi tarve vastaavalle seulonnalle ja virtsankarkailun puheeksi ottaminen neuvolassa tulisi olla rutiinitoimenpide. Keskustelu ei saa jäädä vain yhden kysymyksen varaan, koska kaikki eivät halua myöntää, että heillä esiintyy virtsankarkailua tai pientä lirahtelua silloin tällöin ei tunnisteta virtsankarkailuksi. Siksi strukturoitu kysely on yksi hyvä työkalu löytää virtsankarkailusta kärsivät äidit.

Lopuksi muutama fakta ja ajatus virtsankarkailusta synnytyksen jälkeen

• Pihtisynnytys lisää virtsankarkailun riskiä enemmän kuin imukuppi- ja normaali alatiesynnytys
• Jopa viidennellä synnyttäneistä esiintyy virtsankarkailua vuosi synnytyksen jälkeen
• Ulosteenkarkailu synnytyksen jälkeen on tarpeellista ottaa puheeksi lääkärin kanssa, se ei ole normaalia
• Virtsankarkailusta ei puhuta tarpeeksi neuvoloissa
• Raskaana olevia ja synnyttäneitä tulee tiedottaa enemmän virtsankarkailusta ja siitä, että siihen on saatavilla apua.

Joogalla helpotusta virtsankarkailuun

 

Pääsääntöisesti virtsankarkailun hoitona käytetään lantionpohjan vahvistamista ja toissijaisena lääkehoitoja tai kirurgisia toimenpiteitä. Lääkityksestä tulee usein sivuoireita ja kirurgiset toimenpiteet ovat viimeinen vaihtoehto virtsankarkailun oireiden hoidossa. Oireiden hoitoon voidaan käyttää myös vaihtoehtoisia keinoja ja jooga on yksi niistä.

Erään tutkimuksen mukaan keski-ikäiset tai vanhemmat naiset hyötyvät tarkoin suunnitelluista jooga-asennoista ja harjoituksista. Tässä tutkimuksessa oli käytetty Hatha-joogan asentoja. Harjoitteita tehtiin ryhmässä sekä kotona kolmen kuukauden ajan.

Harjoitteiden avulla naiset oppivat kontrolloimaan lantionpohjan lihaksiaan. Jooga lievittää myös ahdistusta ja stressiä, jotka mahdollisesti lisäävät virtsankarkailun oireita entisestään. Kolmen kuukauden jälkeen ponnistusvirtsankarkailun oireet vähenivät 76% osallistujista ja pakkovirtsankarkailun oireet vähenivät 30 % osallistujista.  

Vaikka tutkimuksen otanta oli pieni ja tutkimukseen osallistuneet olivat liikkuvia, on tulokset rohkaisevia, kun etsitään uusia erilaisia ratkaisuja vähentää virtsankarkailua ja parantaa elämän laatua.

Tutkimus on julkaistu tammikuussa 2019 American Journal Of Obstetrics and Gynecology- lehdessä:

Huang, A, etc. 2017. A group-based yoga program for urinary incontinence in ambulatory women: feasibility, tolerability, and change in incontinence frequency over 3 months in a single-center randomized trial